Viimeisestä kirjoituksesta taas aikaa.
Jälkitarkastuksessa kävin, jossa ottivat vaan verikokeen ja juteltiin asiasta. Painon halusivat myös tarkastaa, vaikka en ole alipainoinen... Helpotukseksi sain kuulla ettei tapahtumien pitäisi vaikuttaa tuleviin raskauksiin. Kaavinnan jälkeen vuotoa kesti noin 2½viikkoa. Seksielämän "palautuminen" ei ole sujunut ihan niin kuin ajattelin. Aiemmin olen ollut kovinkin aktiivinen, mutta nyt ei vaan kiinnosta. Yhdyntä kipujakin on ollut jonkin verran, se nyt on ihan ymmärrettävää.
Jälkitarkastuksessa suosittelivat terapiaa, joka kuulosti ihan hyvältä. Jos vaan jaksan olla aktiivinen terapia paikan saamiseksi. En ole juuri kenellekkään tästä asiasta pystynyt kunnolla keskustelemaan. Sanoivat tarkastuksessa että soittaa jos verikokeissa on jotain. Ei ole soittanut, hyvä niin. Mies pyörii edelleenkin täällä, mutta elämä hänen kanssaan ei ole mitään kovin helppoa. Osaisinpa vaan päästää irti. Voimia ei ole ollut juuri mihinkään, ei edes työn hakuun... Ehkä se tästä vielä, joskus!
Löysin tän blogin ja luin tän itkusilmässä alusta loppuun! Määki tein noin kuukausi sitten abortin ja koska oon vasta kohta 18 niin jouduin käymään 2kertaa siellä että ottaan sen ekan suun kautta ja 2päivän päästä laittaa ne pillerit ja makoileen siellä. Mullakin tuli kohtutulehus ja koko abortti oli mun elämän hirvein kokemus nään siitä painajaisia ja saatan purskahtaa yhtäkkiä vaan itkuun :/ tsemppiä sulle kovasti elämässä!
VastaaPoistaPahoittelen etten ole vastannut. Olen yrittänyt olla kirjoittamatta/lukematta blogia, koska tämä herättää aina tunteet pintaan. Kuulisin mielelläni kokemuksistasi enemmänkin. Itselläni tunteet abortista on edelleen kovin sekavat. Se että sanotttiin kuinka pienelle prosentille kohtutulehdus tulee, miksi juuri minulle? Mistä minua vielä rangaistaan? Toisinaan kadun päätöstä ja toisinaan taas olen päätökseeni tyytyväinen. Täälläkin itkeskellään edelleen... Toivottavasti sinulla on tukea ja ihmisiä joiden kanssa voit asiasta keskustella. Jos ei, niin ammattiihmisiltä voi saada apua. Tosin omasta kokemuksesta voin sanoa, että täytyy niistäkin löytyä se sopiva tyyppi jolle haluaa oikeasti asioistaan kertoa. Ota yhteyttä jos tänne vielä eksyt! <3 :)
VastaaPoistaTulit yhtäkkiä mieleen niin päätin tulla kurkkaamaan että oletko vastaillut ja olithan sinä! :) mietin usein samaa miksi juuri minulle? Olen nyt vihdoin hyväksynyt että lapsi ei olisi elämään sopinut! Ehkä sitten vuosien päästä se sopisi! Miten sinulla on elämä mennyt? :) toivottavasti käyt täällä vielä! Olen siis tuo aijempi kirjoittaja :)
VastaaPoista